George Wells Beadle

George Wells Beadle (22. lokakuuta 1903 Wahoo, Nebraska9. kesäkuuta 1989 Pomona, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen perinnöllisyystieteilijä, joka tutki geenien kemiallista rakennetta ja vaikutustapaa. Beadle sai puoliksi yhdessä kemisti Edward Lawrie Tatumin kanssa 1958 Nobelin lääketieteen palkinnon (toinen puoli palkinnosta meni Joshua Lederbergille). He tekivät merkittäviä löytöjä koskien geenien vaikutustapoja.

George Wells Beadle
Henkilötiedot
Syntynyt22. lokakuuta 1903
Wahoo, Nebraska
Kuollut9. kesäkuuta 1989 (85 vuotta)
Pomona, Kalifornia
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Perinnöllisyystiede
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin lääketieteen palkinto (1958)

Beadle ja Tatum käyttivät klassisen banaanikärpäsen sijasta koe-eläimenä punaista leipähometta (Neurospora crassa). He käsittelivät sitä röntgensäteillä ja saivat aikaan mutaatioita. Beadle ja Tatum huomasivat, etteivät eräät mutantit kyenneet syntetisoimaan tiettyjä entsyymejä ja siten osoittivat todeksi teorian "yksi geeni - yksi entsyymi". Tiedot geenien ja aineenvaihduntaprosessien välisestä yhteydestä vahvistuivat myöhemmissä tutkimuksissa. Tästä löydöstä he saivat Nobel-palkinnon.

Beadle sai tohtorinpaperit 1931 Cornellin yliopistosta. Hän työskenteli Kalifornian teknillisen yliopiston biologian tutkimuslaitoksen johtajana 19461960 ja Chicagon yliopiston rehtorina 19611968.

Merkittäviä teoksia

muokkaa
  • An Introduction to Genetics (1939; yhdessä Alfred Sturtevantin kanssa)
  • Genetics and Modern Biology (1963)
  • The Language of Life (1966; yhdessä Muriel M. Beadlen kanssa).

Aiheesta muualla

muokkaa