Karl Weierstrass

Weierstrass määritteli jatkuvuuden seuraavasti:

Funktio ${\displaystyle \displaystyle f(x)}$  on jatkuva kohdassa ${\displaystyle \displaystyle x=x_{0}}$ , jos jokaiselle ${\displaystyle \displaystyle \epsilon >0\,\exists \,\delta >0}$  siten, että

${\displaystyle \displaystyle |x-x_{0}|<\delta \Rightarrow |f(x)-f(x_{0})|<\epsilon }$ .

Weierstrass määritteli myös raja-arvon käsitteen ja derivaatan vastaavalla tavalla. Aikaisemmin analyysin peruskäsitteet oli epätäsmällisesti määritelty ”äärettömän pienten” eli infinitesimaalisten lukujen avulla, mikä oli ollut alttiina loogisille vastahuomautuksille, mutta näiden määritelmien tultua käyttöön sellaisia ei enää tarvittu.

Uusien määritelmiensä ja niihin perustuvien menetelmiensä avulla hän todisti muun muassa aiemmin todistamattomat jatkuvien funktioiden väliarvolauseen ja Bolzanon–Weierstrassin lauseen.

Weierstrass keksi M-testin sen selvittämiseksi, suppeneeko jokin funktiojono tasaisesti.

Weierstrassin lauseen mukaan suljetulla välillä jatkuva funktio saa suurimman ja pienimmän arvon.

Weierstrass edisti myös variaatiolaskennan kehitystä.

• Edmund Husserl
• Sofja Kovalevskaja
• Gösta Mittag-Leffler
• Hermann Schwarz

• Weierstrassin elliptinen funktio
• Weierstrassin rengas

• Bell, Eric Temple: Men of Mathematics. Simon & Schuster, 1965. ISBN 0-671-62818-6.

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karl Weierstrass Wikimedia Commonsissa