Melchior Lengyel, (alk. Menyhért Lebovics, 12. tammikuuta 1880 Balmazújváros Unkari23. lokakuuta 1974 Budapest) oli unkarilainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja.

Melchior Lengyel
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1880
Balmazújváros, Unkari
Kuollut23. lokakuuta 1974
Budapest, Unkari
Kansalaisuus Unkari, myöhemmin Yhdysvallat
Ammatti kirjailija, näytelmäkirjailija, elokuvakäsikirjoittaja
Kirjailija
Äidinkieliunkari
Tuotannon kieliunkari, englanti
Tyylilajit näytelmä, proosa, elokuva
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämänvaiheet

muokkaa

Lengyel aloitti uransa[1] toimittajana ja työskenteli ensin Kassassa (nyk. Košice Slovakiassa), myöhemmin Budapestissa.

Ensimmäisen näytelmän A nagy fejedelem ('Suuriruhtinas') esitti Thalia-teatteri 1907. Unkarin kansallisteatteri esitti hänen seuraavan näytelmänsä A hálás utókor ('Kiitolliset jälkipolvet') 1908, josta hän sai Unkarin tiedeakatemian Vojnitsin palkinnon. Palkinto myönnetään vuoden parhaasta näytelmästä. Näytelmä Taifun (1909, 'Pyörremyrsky') nousi maailmanmenestykseksi, ja sitä esitetään edelleen. Sen pohjalta tehtiin Yhdysvalloissa elokuva 1914.

Hänen artikkeleitaan ilmestyi usein Nyugatissa ('Länsi'), joka oli 1900-luvun alkupuoliskolla Unkarin merkittävin kirjallisuuslehti. Ensimmäisen maailmansodan aikana unkarilainen päivälehti Az Est ('Ilta') lähetti hänet toimittajana Sveitsiin. Hänen pasifistisia artikkeleitaan ja muita julkaisujaan ilmestyi vuonna 1918 myös saksalaisissa ja ranskalaisissa lehdissä, ja ne koottiin kirjaksi Egyszerű gondolatok ('Pieniä ajatuksia').

Hänen novellinsa A csodálatos mandarin ('Ihmeellinen mandariini'), “groteski pantomiimi” ilmestyi 1916. Tarina innosti Béla Bartókin säveltämään siitä baletin Ihmeellinen mandariini 1924.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lengyel muutti pitkähköksi aikaa Yhdysvaltoihin, ja hänen kokemuksistaan ilmestyi 1922 kirja Amerikai napló (Amerikan-päiväkirja). 1920-luvulla hän toimi elokuva-alalla. Hän oli jonkin aikaa leikkaajana Berliinissä May-Filmissä. Vuosina 1929–1930 hän oli apulaisohjaajana eräässä budapestilaisessa teatterissa. Unkarilainen sanomalehti Pesti Napló ('Pestin lehti') lähetti hänet 1931 toimittajanaan Lontooseen. Hänen utopistinen romaaninsa A boldog város ('Onnellinen kaupunki') ilmestyi 1931. Sen tapahtumapaikkana on yhdysvaltalainen kaupunki, joka oli jäänyt 1906 tapahtuneen San Fransciscon maanjäristyksen aiheuttamaan kuiluun.

Hän muutti Hollywoodiin 1937 ja ryhtyi käsikirjoittajaksi. Joistakin hänen tarinoistaan tuli maailmanmenestyksiä, kuten Ninotchkasta (1939), josta hänet nimettiin Oscar-ehdokkaaksi, ja Ollako vai eikö olla (To Be Or Not To Be, 1942, ohj. Ernst Lubitsch).

Lengyel palasi Eurooppaan 1960 ja asettui Italiaan. Hänelle myönnettiin 1963 kirjallisesta työstä Rooman suuri palkinto.

1956 tapahtuneen Unkarin kansannousun jälkeen Lengyel kävi usein Unkarissa ja aikoi 1974 palata kotimaahansa. Hän ehti kuitenkin kuolla muutaman viikon kuluttua paluustaan. Hän oli kuollessaan 94-vuotias.

Kotikaupungin Balmazújvárosin kaupunginkirjasto nimettiin hänen kunniakseen 2004. Eräs kirjastonhoitaja kokosi hänen kaikki teoksensa, artikkelinsa ja hänestä julkaistut kirjoitukset tätä tilaisuutta varten.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Lengyel, Menyhért: Életem könyve ('Book of My Life') (kustantaja József Vinkó). Gondolat, Budapest, 1987
  2. Kun, Józsefné: Lengyel Menyhért. Személyi bibliográfia (1880-1974) (M. Lengyel. Bibliography 1880 to 1974). Lengyel Menyhért City Library, Balmazújváros, 2004

Aiheesta muualla

muokkaa