Purim

juutalainen juhlapyhä

Purim (hepr. ‏פורים‎, "arvat") on juutalainen juhla, jossa muistellaan Persian juutalaisten pelastumista juonesta, jolla Kserkses-kuninkaan neuvonantaja Haman yritti tuhota heidät. Tapahtumat on kuvattu Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Purimia vietetään adar-kuun 14. päivänä.

Purimin juhlijoita. Painokuva vuodelta 1657.

Purim on hyvin iloinen juhla, jolloin on lupa pitää hauskaa. Juhlan viettoon kuuluu Esterin kirjan lukeminen synagogassa kaksi kertaa sekä lahjojen antaminen köyhille. Sen jälkeen vietetään purim-juhlaa, jota varten pukeudutaan usein naamiaisasuihin. Purim ei ole yhtä tärkeä juhla kuin Tooran määrittelemät pyhäpäivät. Siksi työnteko on yleensä sallittu.lähde?

Esterin kirjan tapahtumat

muokkaa

Ester oli juutalainen nuori nainen, joka kauneutensa ansiosta pääsi kuningas Kserkseen eli Ahasveroksen rakkaimmaksi puolisoksi ja kuningattareksi. Kuningas ei ollut tietoinen Esterin syntyperästä. Esterin kasvatusisä Mordokai kieltäytyi kumartamasta korkea-arvoista Hamania selittäen olevansa juutalainen. Siksi Haman suuttui, ja tahtoi kostoksi surmata kaikki valtakunnan juutalaiset. Hän heitti puria eli arpaa valitakseen juutalaisten tuhoon sopivan päivän. Arpa osui adar-kuun kolmanneksitoista päiväksi, ja Haman sai suunnitelmalleen kuninkaan hyväksynnän. Juutalaiset pelästyivät saatuaan tietää heitä uhkaavasta kohtalosta, ja Mordokai kehotti Esteriä menemään kuninkaan luo anomaan armoa.

Haman oli niin raivoissaan Mordokaille tämän uppiniskaisuudesta, ettei malttanut odottaa määräpäivää, ja pystytti pihalleen hirsipuun Mordokaille. Järjestämissään pidoissa Ester anoi kuitenkin kuningasta säästämään kansansa hengen. Hamanin esiinnyttyä tilanteessa epäkunnioittavasti kuningas vihastui, ja hirtätti Hamanin tämän omaan hirsipuuhun. Juutalaisille annettiin myös oikeus puolustautua, jos joku nousisi heitä vastaan määrättynä, koko valtakuntaan ilmoitettuna päivänä. Adar-kuun kolmantenatoista päivänä juutalaiset hyökkäsivät vihollistensa kimppuun, ja surmasivat heitä sadoittain. Esterin kirjan lopussa Mordokai ja Ester määräsivät adar-kuun neljännentoista päivän yleiseksi ilojuhlaksi, purimiksi. [1]

Purimin tapoja ja perinteitä

muokkaa

Megilan lukeminen

muokkaa
 

Juutalainen päivä alkaa ja päättyy auringon laskiessa. Purimin vietto aloitetaankin synagogan iltajumalanpalveluksella, jossa luetaan Esterin kirja (megila). Purimina ilonpito on sallittua myös synagogassa. Joka kerta, kun Haman tai joku hänen kymmenestä pojastaan mainitaan, seurakunta pitää meteliä räikillä, tömistämällä tai pöytää hakkaamalla. Mordokain ja Esterin nimiä tervehditään viheltämällä tai hurraamalla. Tämä käytäntö on peräisin 1200-luvun Ranskasta ja Saksasta, ja on yleistynyt joistakin soraäänistä huolimatta.lähde?

Purimina rukouksetkin saatetaan lukea tavalla, joka minä tahansa muuna päivänä olisi pyhäinhäväistys.lähde? Seurakunta saattaa kilpailla siitä, kuka lukee rukoukset nopeimmin, tai niitä voidaan laulaa tunnetuilla maallisillakin sävelmillä. Monet juutalaiset pukeutuvat eläimiksi, iskelmätähdiksi tai Esterin kirjan henkilöiksi. Joissakin seurakunnissa niitä, jotka eivät sonnustaudu naamiaisasuun, odottaa rangaistus: heitä saatetaan ampua vesipyssyllä tai he joutuvat laulamaan laulun.

Esterin kirja luetaan toistamiseen seuraavana päivänä, varsinaisena purimina.

Ruoka ja lahjojen antaminen

muokkaa
 
Hamantaschen

Esterin kirja käskee juutalaisten purimina "pitää iloisia juhlia ja pitoja, lähettää toisilleen herkkuja ja antaa lahjoja köyhille". Siksi juutalaiset lähettävät toisilleen leivonnaisia ja lahjoittavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Synagogissa järjestetään usein keräyksiä köyhien auttamiseksi.

Erityinen purim-ruoka ovat homentashenit eli Hamantaschen tai Hamanohren ("Hamanin taskut" tai "Hamanin korvat"). Ne ovat kolmikulmaisia, unikonsiemenillä, hedelmillä tai suklaalla täytettyjä leivonnaisia. Muodon arvellaan nimestä huolimatta kuvastavan Hamanin kolmikulmaista hattua. Purim on myös vuoden ainoa päivä, jolloin Talmud kehottaa juutalaisia olemaan humalassa. Tavoite on juoda niin paljon, ettei pysty erottamaan "kirottua Hamania" "siunatusta Mordokaista". Kehotuksesta on myös oltu huolestuneita, ja esimerkiksi rabbi Mooses Isserles varoitti juutalaisia ottamasta sitä liian kirjaimellisesti.[2]

Naamiaiset

muokkaa

Purimina hulluttelu ja pilkanteko on viety niin pitkälle, että jonkinlaiseksi yleiseksi säännöksi on muodostunut "purimina kaikki on sallittua", jopa joidenkin Tooran lakien rikkominen.lähde? Miehet saattavat pukeutua naisten vaatteisiin tai päinvastoin. Perinteisistä rukoussävelmistä saatetaan laulaa humoristisia muunnelmia. Varsinkin lapset pitävät naamioitumisesta purimina. Suosittuja hahmoja ovat kuningas Kserkses, Ester, Mordokai, ilkeä Haman ja Esteriä edeltänyt Vasti-kuningatar.

Naamiaisasun tarkoitus on peittää juhlijan henkilöllisyys. Esterin kirjassa henkilöitä luullaan toisikseen: Ester ei paljasta olevansa juutalainen, ja Haman joutuu taluttamaan Mordokaita kunnianosoituksena hevosen selässä ympäri kaupunkia, koska kuninkaan kysyessä sopivaa tapaa palkita kuninkaalle palveluksen tehnyt mies Haman luuli tämän tarkoittavan häntä itseään. (Mordokai oli saanut vihiä eräästä kuningasta vastaan suunnatusta salajuonesta ja paljastanut sen, minkä vuoksi kuningas oli hänelle kiitollisuudenvelassa.) Jotkin selitysteokset väittävät Hamanin tyttären tehneen itsemurhan sen jälkeen, kun hän oli erehdyksessä kaatanut jäteastian sisällön isänsä päälle luullen tätä Mordokaiksi. Naamiaisten viettoa on selitetty myös sillä, että Jumalan nimeä ei kertaakaan mainita Esterin kirjassa. Näin Jumalan tulkittiin "peittäneen kasvonsa" purimin ihmeen aikana, minkä muistoksi myös juutalaiset tekevät niin. [3]

Tapa naamioitua purimina esiintyi alkujaan Italian juutalaisten keskuudessa, ja siihen vaikuttivat ilmeisesti roomalaiset karnevaalit. Italiasta naamiaiset levisivät, ja vaikka jotkut opettajat suhtautuivat tähänkin tapaan ankarasti, heistä ei piitattu. Sitä noudattavat yhä kaikki juutalaisuuden suuntaukset ja yhtä hyvin ei-uskonnolliset kuin uskonnollisetkin juutalaiset. Varsinkin Israelissa järjestetään purim-kulkueita, joissa harjoitetaan erilaisia hassutteluita.

Muita tapoja

muokkaa
 
Purimin juhlintaa Jerusalemissa

Adar-kuun 13. päivänä vietetään toisinaan Esterin paastoa. Se ei ole alun perin osa purim-juhlaa. Paastossa muistetaan sitä, kuinka juutalaiset paastosivat kolme päivää ennen kuin Ester meni kuninkaan luokse pyytääkseen tätä pelastamaan juutalaiset. Kuninkaan luo luvatta menemisestä oli säädetty kuolemanrangaistus, ellei kuningas osoittaisi tulijaa valtikallaan. Näin kuitenkin tapahtui, ja Ester pääsi esittämään toivomuksensa Kserkseelle.

Purimina on myös esitetty vitsikkäitä näytelmiä. Itä-Euroopassa purim-näytelmistä oli 1700-luvulle tultaessa kehkeytynyt jiddišinkielisen teatterin edelläkävijöitä, joissa yhdisteltiin musiikkia ja tanssia. Näytelmät olivat usein satiireja Vanhan testamentin kertomuksista.

Toinen purimin perinne on Hamanin polttaminen. Italiassa juutalaiset järjestivät meluisia kulkueita, joiden lopuksi Hamania esittävä nukke juhlallisesti poltettiin. Frankfurt am Mainissa puolestaan oli tapana tehdä vahasta talo, Haman, tämän vaimo ja kaksi vartijaa. Kun lukija aloitti megilan lukemisen, talo kaikkine asukkaineen sytytettiin katselijoiden iloksi tuleen.

Heprealaisen kalenterin karkausvuosina adar-kuukausia onkin kaksi. Tällöin purimia vietetään jälkimmäisessä adar-kuussa. Vastaavaa ensimmäisen adar-kuun päivää kutsutaan nimellä purim katan, pikku-purim. Monilla juutalaisyhteisöillä on myös paikallisia purim-juhlia, jolloin juhlistetaan voittoa jostakin antisemitistisestä ryhmästä tai hallitsijasta. Frankfurtissa tällainen juhla on nimeltään Purim Vintz. Jopa perheillä saattaa olla omia "purimeja" jostakin uhkaavasta tilanteesta, vainosta tai onnettomuudesta pelastumisen muistoksi.

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Esterin kirja (Raamattu.uskonkirjat.net)
  2. R. Mois Navon: Until You Don’t Know divreinavon.com. (englanniksi)
  3. Why We Wear Disguises On Purim (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa