Tämä artikkeli käsittelee itaalista kansaa, kelttiläistä kansaa käsittelee artikkeli Venetit.

Veneetit olivat Adrianmeren pohjukassa asunut kansa, joka puhui itaalista, latinalle sukua ollutta veneetin kieltä. Esihistoriallisena aikana veneettien keskuspaikka oli Ateste, ja he kykenivät puolustautumaan sekä etruskeja että gallialaisia vastaan. Veneetit kasvattivat hevosia ja kävivät Baltian maiden kanssa meripihkakauppaa. Historiallisena aikana veneettien tärkein kaupunki oli Patavium (Padova) ja myöhemmin Aquilea. Veneetit olivat roomalaisten liittolaisia taistelussa kelttejä ja Hannibalia vastaan ja roomalaistuivat ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Veneettien tärkein jumaluus oli parannuksen jumalatar Reitia, joka samaistettiin sittemmin Junoon. Muista itaalisista kansoista poiketen veneetit eivät käyttäneet sukunimiä, vaan isän ja aviomiehen nimestä johdettuja patronyymisiä adjektiiveja, jotka liitettiin individuaalinimeen.[1]

Rautakautisen Italian kielet.

Lähteet

muokkaa
  • Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  1. Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 620