Ero sivun ”HMS Victory” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti siirsi Viitteet osion oikealle tasolle. |
aikaleima lähdemallineeseen |
||
Rivi 45: | Rivi 45: | ||
[[Tiedosto:Hms victory.jpg|thumb|HMS ''Victoryn'' mastot]] |
[[Tiedosto:Hms victory.jpg|thumb|HMS ''Victoryn'' mastot]] |
||
HMS ''Victory'' on edelleen nimellisesti laivaston vahvuuteen kuuluva alus. Se on kuitenkin pysyvästi sijoitettu kuivatelakalle, eikä se ole purjehduskunnossa. Vanhin "täydessä palveluksessa" oleva sota-alus on Yhdysvaltain [[USS Constitution|USS ''Constitution'']].{{ |
HMS ''Victory'' on edelleen nimellisesti laivaston vahvuuteen kuuluva alus. Se on kuitenkin pysyvästi sijoitettu kuivatelakalle, eikä se ole purjehduskunnossa. Vanhin "täydessä palveluksessa" oleva sota-alus on Yhdysvaltain [[USS Constitution|USS ''Constitution'']].{{}} |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
Versio 5. tammikuuta 2019 kello 18.06
HMS Victory | |
---|---|
![]() HMS Victory |
|
![]() |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Chathamin telakka |
Kölinlasku | 23. heinäkuuta 1759 |
Laskettu vesille | 7. toukokuuta 1765 |
Palveluskäyttöön | 1778 |
Poistui palveluskäytöstä | museolaiva |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
2 163 t (tyhjä) 3 500 t (maksimi) |
Pituus |
227' 6" (69,3 m) (kokonaispituus) 184' (56,7 m) (tykkikannen pituus) |
Leveys | 51'7,5" (15,7 m) |
Syväys | 21'6" (7,5 m) |
Koneteho | täystakiloitu purjepinta-ala 5 440 neliömetriä |
Miehistöä | 850 |
Aseistus | |
Aseistus |
1765:
|
HMS Victory oli Britannian Kuninkaallisen laivaston amiraalin Horatio Nelsonin lippulaiva, jonka kannella hän sai kuolettavan osuman tarkka-ampujan luodista Trafalgarin taistelun alussa 21. lokakuuta 1805. Alus on ainoa säilynyt Ranskan vallankumoussotiin ja Napoleonin sotiin osallistunut sotalaiva maailmassa.
Rakentaminen
Laivaston esikunta (engl. Navy Board) teki päätöksen kahdentoista uuden aluksen tilaamisesta 6. kesäkuuta 1759. HMS Victory tilattiin 24. kesäkuuta 1759 Sladen suunnitelmien mukaan, ja sen köli laskettiin 23. heinäkuuta 1759 Chathamin telakalla, jossa sen päärakennusmestarina toimi John Lock. Alus nimettiin HMS Victoryksi 30. lokakuuta 1760 annetun Amiraliteetin määräyksen mukaisesti. Aluksen rakentamisesta vastannut mestari Lock kuoli vuonna 1762, ja hänen tilalleen tuli Edward Allin. Alus laskettiin vesille 7. toukokuuta 1765. Aluksen rungon rakentaminen maksoi 57 748 puntaa, johon lisättiin 5 426 puntaa takilointiin ja varustamiseen.[1]
Alusta ei kuitenkaan otettu palvelukseen, vaan se siirrettiin reserviin, kunnes Ranska liittyi mukaan Yhdysvaltain vapaussotaan.[1]
Palvelus
HMS Victory otettiin laivaston palvelukseen 12. maaliskuuta 1778 päällikkönä sir John Lindsay, jonka tehtävänä oli huoltaa ja varustaa alus merelle lähtöä varten. Aluksen päällikön tehtävät otti vastaan 15. toukokuuta Jonathan Faulkner, ja alus määrättiin Kanaalin laivaston komentajan amiraali Augustus Keppelin lippulaivaksi, ja aluksella oli avustavana lippu-upseerina kontra-amiraali John Campbell. Keppelin laivasto lähti 8. kesäkuuta koulutuksen päätyttyä merelle.[2]
Alus osallistui 23. heinäkuuta Ushantin taisteluun osaston lippulaivana. Taistelun seurauksena aluksen takila hajosi lähes täydellisesti. Taistelun päätyttyä Keppelin osasto purjehti Cawsandiin korjaamaan vaurioita. Alus saapui 27. lokakuuta ankkuriin Spitheadiin, kunnes siirtyi 10. maaliskuuta 1779 Portsmouthiin.[3]
Henry Collins otti aluksen päällikkyyden vastaan 27. maaliskuuta 1779. Alus oli huhtikuussa telakalla huollettavana, kunnes se siirtyi 27. huhtikuuta takaisin ankkuripaikalleen Spitheadiin. Alus siirtyi amiraali sir Charles Hardyn, joka nosti lippunsa aluksella 17. toukokuuta, lippulaivaksi.[4]
Alus palveli loppuvuoden ajan Kanaalin laivastossa kotisatamanaan Spithead. Se siirtyi 8. helmikuuta 1780 Portsmouthiin, jossa se siirrettiin maaliskuussa telakalle kuparoitavaksi.[5]
Aluksen päälliköksi määrättiin toukokuussa 1780 John Clayton, ja se siirtyi samalla amiraali sir Francis Gearyn lippulaivaksi, kunnes se siirtyi syyskuussa sir Francis Draken lippulaivaksi. Aluksen päälliköksi määrättiin huhtikuussa 1781 John Howarth, ja se siirtyi vara-amiraali Hyde Parkerin lippulaivaksi, kunnes se siirtyi kesäkuussa kommodori John Elliotin lippulaivaksi ja edelleen syyskuussa kontra-amiraali Richard Kempenfeltin lippulaivaksi.
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
![](https://cdn.statically.io/img/upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/15/Hms_victory.jpg/250px-Hms_victory.jpg)
HMS Victory on edelleen nimellisesti laivaston vahvuuteen kuuluva alus. Se on kuitenkin pysyvästi sijoitettu kuivatelakalle, eikä se ole purjehduskunnossa. Vanhin "täydessä palveluksessa" oleva sota-alus on Yhdysvaltain USS Constitution.
Lähteet
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1714-1792 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2007. ISBN 978-1-84415-700-6. (englanniksi)
- Goodwin, Peter: ”Chapter 25 The 100 Gun Ship Victory”, Nelson's Ships - A History of the Vessels In Which He Served, s. 234 - 268. Lontoo: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-742-2. (englanniksi)
- Goodwin, Peter: The Ships of Trafalgar - The British, French and Spanish Fleets October 1805. London: Conway Maritime Press, 2005. ISBN 1-84486-015-9. (englanniksi)
Viitteet
Aiheesta muualla
- Laivan kotisivut (englanniksi)
- HMS Victoryn kuvagalleria (englanniksi)
- Historic Naval Ships Association - HMS Victory (englanniksi)
![]() |
Edeltäjä: 1745 Establishment |
Royal Navyn ensimmäisen luokan linjalaivat | Seuraaja: Barfleur-luokka |