Carl von Haartman

Carl Magnus Gunnar Emil von Haartman, lempinimeltään Goggi, (6. heinäkuuta 1897 Helsinki – 27. elokuuta 1980 El Alamillo, Espanja) oli suomalainen everstiluutnantti, kirjailija, elokuvanäyttelijä, -käsikirjoittaja ja -ohjaaja.

Carl von Haartman syntyi Helsingissä 6. heinäkuuta 1897. Hänen isänsä oli tilanomistaja Carolus von Haartman ja hänen äitinsä kreivitär Edit Armfelt. Vereltään von Haartman oli täysaatelinen ja hänen sukujuurensa ylsivät moneen suomalaiseen aatelis- ja sotilassukuun.

Carl von Haartman aloitti koulunsa Helsingissä. Turussa hän kävi Ruotsalaisen klassillisen lyseon, jonka jälkeen opiskeli maanviljelystä Ruotsissa ja Turussa.

Tilanne kiristyi ja muuttui levottomaksi tammikuun lopulla 1918 myös Turussa, josta von Haartman lähtikin ystävänsä kanssa reellä Kauhajoelle. Kaverukset liittyivät toiseen poikajoukkoon, joka sitten matkan varrella joutui yhteenottoihin venäläissotilaiden kanssa. Lopulta Kauhajoelle päästyä matka jatkui junalla Vaasaan, josta von Haartman jatkoi matkaansa Pietarsaareen ja Seinäjoelle.

Seinäjoella perhetuttava, jääkäriluutnantti Åke Gustaf Wahren välitti hänet Uudenmaan Rakuunarykmenttiin, jossa von Haartman sijoitettiin "Kuolemaeskadroonana" tunnettuun 2. eskadroonaan. Uudenmaan Rakuunarykmentin runko muodostui kuuluisasta Saksanniemen ratsupoliisikoulusta, mutta sitä täydennettiin pohjalaisten avulla Pohjanmaalla. Maaliskuun alussa Uudenmaan Rakuunarykmentti lähetettiin ensin Jyväskylään, josta se marssi rintamalle Jämsään ja Kuhmoisiin. Kuuluisimmat taistelunsa rykmentti kävi Kuhmoisissa, Länkipohjassa, Orivedellä, Kuhmalahdessa, Lempäälässä ja Vesilahdella.

Von Haartman sai ensin ylennyksen korpraaliksi sitten kersantiksi ja lopulta lippujunkkariksi, jonka arvon sai upseerikoulutukseen sopivaksi katsottu aliupseeri.

Sisällissodan jälkeen von Haartman jatkoi palvelustaan rakuunarykmentissä, joka oli majoittautunut Helsingin Kampin kasarmeille. Kesällä 1918 ensimmäiset vapaaehtoiset lähetettiin Libauhun saksalaisten järjestämälle sotalentäjäkurssille ja von Haartman oli valittujen joukossa. Von Haartmanin koulutus jatkui Utissa vuonna 1919, mutta tehtyään tehtyään laskun nokka edellä hänet komennettiin takaisin Uudenmaan Rakuunarykmenttiin. Von Haartman kuitenkin pääsi pian Suomen tasavallan ensimmäiselle kadettikurssille, joka järjestettiin vuosina 1919-1920.

Kadettikoulun jälkeen vuonna 1920 kornetti von Haartman jatkoi edelleen palvelustaan Uudenmaan Rakuunarykmentissä, joka sai alkuvuonna 1921 siirron Lappeenrantaan. Rykmentissä hän palveli vuoteen 1924 asti. Vuosina 1921–1922 von Haartman opiskeli Italiassa ratsuväen erikoiskoulussa. Lopulta hän joutui eroamaan rykmentistä jouduttuaan ongelmiin ja sai erotessaan ylennyksen ratsumestariksi.

Von Haartmanin perhe päätti lähettää poikansa Yhdysvaltoihin, jossa tämä työskenteli tilapäistöissä rakennuksilla, karjapaimenena, matkatoimiston osakkaana ja hevostenhoitajana, jonka asemassa hän ajautui Hollywoodiin. Hollywoodissa hän pääsi sotilasalan asiantuntijaksi elokuvayhtiöön toimien muun muassa sotilasasiantuntijana elokuvassa Siivet vuonna 1927, mutta lopulta mielenkiinto sotaelokuviin lopahti ja hän päätti palata kotimaahansa, jossa saikin töitä Suomi-Filmin ohjaajana, näyttelijänä ja käsikirjoittajana. Pulavuosina von Haartman kuitenkin joutui jättämään yhtiön. Vuonna 1930 von Haartman kuitenkin onnistui solmimaan avioliiton Elsa Segerbergin kanssa.

Carolus-isän kuoltua vuonna 1935 von Haartman sai suuren perinnön ja näin ollen elintaso oli turvattu. Hän kuitenkin kaipasi töitä ja veri veti uudelleen armeijaan. Lopulta uusia kokemuksia hamuavana von Haartman lähti sisällissotaa käyvään Espanjaan, jossa liittyi hän kenraali Francisco Francon johtamaan kansalliseen armeijaan. Siellä von Haartman yleni aina pataljoonankomentajaksi asti. Espanja oli ammatillisessa mielessä opettava kokemus, koska siellä hän tutustui nykyaikaiseen sodankäyntiin panssarivaunuineen ja ilmavoimineen. Vastoinkäymistä kuitenkin tuli, kun Espanjassa sotimassa ollut von Haartman sai kuulla vuonna 1937 pitkään sairaana olleen vaimonsa kuolemasta.

Espanjan sodan päätyttyä 1938 von Haartman palasi Suomeen, jossa syttyi pian talvisota. Ratsumestari von Haartman palasi takaisin Suomen armeijaan, jossa hänet määrättiin Jalkaväkirykmentti 34:n II pataljoonan komentajaksi Kollaanjoelle. Kollaalla von Haartman oli johtamassa kovia taisteluita alaisenaan legendaarinen kapteeni Aarne Juutilainen alias "Marokon kauhu", jonka alaisuudessa taas oli kuuluisaksi tullut tarkka-ampuja, alikersantti Simo Häyhä. Espanjan-vuosiensa takia Haartmania kutsuttiin toisinaan "Espanjan kauhuksi". Talvisodan jälkeen von Haartman ylennettiin ansioituneena majuriksi ja määrättiin Hangon alueen rajakomendantiksi.

Jatkosodan sytyttyä von Haartman jatkoi aluksi edelleen Jalkaväkirykmentti 34:n II pataljoonan komentajana Hangon rintamalla ja Karjalassa. Vuoden 1941 lopulla hän yleni JR 34:n komentajaksi. Keväällä 1942 von Haartman pääsi saksan kielen taitonsa ansiosta yhdysupseeriksi Rovaniemelle, mutta jo vuoden lopulla hänet nimitettiin Suomen sotilasasiamieheksi Espanjaan ja Portugaliin asemapaikkanaan Madrid. Siellä hän tapasi kreivitär Marie-Eugenie "Ifi" Zichy-Pallavicinin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1944.

Kesällä 1943 von Haartman ylennettiin everstiluutnantiksi. Sodan loputtua syksyllä 1944 hänet komennettiin Suomeen, jossa puolustusvoimien johto erotti hänet. Syinä olivat Francon joukoissa taistelleen von Haartmanin poliittinen kanta ja "heikko sotilaallinen koulutus".

Von Haartmanit päättivät muuttaa takaisin Espanjaan, jonka pääkaupungissa Madridissa Carl aloitti Espanjan ja Suomen välisen kompensaatiokaupan harjoittamisen. Pariskunta muutti 1954 Aurinkorannikolta ostamalleen maatilalle.

Everstiluutnantti Carl von Haartman kuoli 83 vuoden iässä elokuussa 1980. Hänet haudattiin kotimaahansa Halikon hautausmaalle. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan yksi lapsi, Christina.

• Korkein voitto (1929)
• Kajastus (1930)

Haartman kirjoitti viisi kirjaa:

• En nordisk Caballero i Francos Armé (1939)
• Manovern som blev verklighet - vid Kollaanjoki och Ulismaa (1940),
• Francon armeijasta Kollaanjoelle (1940),
• Slag i slag (1971)
• Antaa Haartmanin yrittää (1972).

• Porvali, Mikko: Upseeri ja herrasmies Carl von Haartman : aikansa ongelmanuoren uskomaton elämäntarina. Sotilasaikakauslehti, 2000, 75. vsk, nro 1, s. 70-72. (suomeksi)

• Veli-Martti Syrjö: Haartman, Carl von (1897 - 1980) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 8.6.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Carl von Haartman Elonetissä.
• Carl von Haartman Internet Movie Databasessa. (englanniksi)