Ristit (latin.: Homo sapiens) om Ristitud-sugun erik (Homo) Gominidad-sugukundaspäi Primatad-heimkundas, üks'jäine eläb nügüdläižen aigan. Hän om kundaline olii melenke da tuntkenke, istorižen töhišton da kul'turan subjekt. Ristit sündui Mal evolücijan processan rezul'tataks — antropogenezas, sen tedoiduz jätkustub.

Igähižen rahvahan mez' i naine Tailandan pohjoižes

Ristitkund om ristitližiden individoiden ühtmuz.

Etimologii

vajehta

Vepsän «ristit»-sana tuleb «rist»- i «risttä»-vaihišpäi, sikš ende ristituikš sai kucta vaiše valatadud mehid. Sid' nece nimituz leviganzi kaikile mehile.

Erinijad pirdad

vajehta

Ristitun erigoičijad päpirdad oma püštoiged kävund, šingotadud päaivod, meletandan olend i kelenmahtod. Hän voib meletada, sekoida, tehta joudjališt valičendad, otta vastusenpidandad tegos, pidada moralid meles. Ristit om kuvazumatoi londusen olendale, hänen organad da palad ei voigoi eläda kaičendata avoinudes ümbrištos živatoiden erineden. Vastkarin, mehed mahttas säta i kävutada lämoid, azegid da tökaluid.

Ristitun hibj erineb oblezjanaspäi:

  • jaugad pit'kemb käzid
  • sel'grodan S-vuitte form
  • lapak rindstai
  • bembel'vuitte laba surenke barbhanke, toižed barbhad penemb, kaik barbhad oma lühüdad
  • peiglon olend käzivardel
  • väll' karvkate
  • järedad päaivod, 3..4 kerdad suremb
  • sor'miden korväččed pölused

Ristithu sidodud vepsän muštatišed

vajehta

Erased muštatišed oma ottud «Mi meles, se i keles»-kogodusespäi.[1]

  • Ala usko nikelle, kuni iče ed näge.
  • Ei rad ristitud riko, a hol'.
  • Gorä ei kävele puidme, a käveleb ristituidme.
  • Hebod taganpäi, koirad edespäi, ristitud kaikiš polišpäi tarbiž varaita.
  • Hill' hotkan sabutab.
  • Hän jumalkodas om rott'ud. (dročejan ristitun polhe)
  • Ičesaz kitänd nikuna ei kožu.
  • Järed da äred, pen' da mahtav.
  • Kana eile lind, ak eile ristit.
  • Ken emägaks rodiše, ka se ei ole ristit. (naižen jügedan ozan polhe)
  • Kenel om äi, ka tarbiž völ enamb.
  • Kesknahkaspäi om vil'düd. (koverikaz ristit)
  • Kus roditoi, sigä i ristituks tegetoi.
  • Käredan ristitun sormed om harotadud.
  • Nece ristit hüvälaz — ka hüvä, a hubalaz — ka ala osudi.
  • Nece ristit om kuti must mägr. (käredanhimoičii)
  • Ni küläs kündai, ni lidnas lendai. (nimihe ei sättu ristitun polhe)
  • Om paremb kacta nagrajan suhu, mi itkijan.
  • Pahal ristitul mugomad i paginad.
  • Pen' da tark, sur' da šläbäk.
  • Penemb om da hotkemb, a suremb — da hillemb.
  • Ristit koleb, a živat kadob.
  • Ristitun näged, a ozad ed näge.
  • Sogedale kulub, a kurdhele nägub.
  • Uradoid ei semekoi, ei rahngoi, iče kazdas.
  • Vanhemb norel ei küzuškande.
  • Variš hüppib, a küksta ei voi. (ristitus, ken tahtoib tehta pahut, no ei voi)
  • Äi om hüvid, da vähä om armhid.

Homaičendad

vajehta
  1. Mi meles, se i keles. Vepsläižed muštatišed (ladii om O. J. Žukova). — Petroskoi: «Periodika», 2018. — 96 lp. ISBN 978-5-88170-307-3 (veps.) (ven.)