Sven Relander
Sven Runar Alarik Relander (24. toukokuuta 1897 Helsinki – 13. elokuuta 1956 Helsinki) oli suomenruotsalainen näyttelijä.[1]
Helsinkiläinen Relander tuli ylioppilaaksi 1916 ja kaavaili ensin liikemiesuraa isänsä jalanjäljissä, sitten lääkäriksi opiskelua, kunnes teatteriala vei voiton ja hän ilmoittautui Svenska Teaternin oppilaskouluun.[1]
Relander nousi kansan tietoisuuteen viulunsoittaja-Teemuna Erkki Karun ohjaamassa mykkäelokuvassa Nummisuutarit (1923). Samoihin aikoihin Relander sai kiinnityksen Svenskaniin, jossa hän viihtyi pitkään lukuun ottamatta 1930-luvun puolenvälin jaksoja Åbo Svenska Teaterissa ja Malmön Hippodrom-teatterissa Ruotsissa[1]. Alun perin Relanderilla oli operettien sankariosia ja monia kepeitä rooleja.[2]
Helsingin Sanomien teatterikriitikko Sole Uexküll luonnehti Relanderia muistokirjoituksessa paitsi rehevän ja persoonallisen huumorin leimaamaksi operettikoomikoksi, myös luotettavaksi ja monipuoliseksi luonnenäyttelijäksi. Hänen tärkeitä operettiroolejaan olivat Glesecke Ralph Benetzkyn Valkoisessa hevosessa, Populescu Kálmánin Kreivitär Marizassa, vanha ruhtinas Franz Lehárin Luxemburgin kreivissä ja Olinsky Lehárin Sinisessä masurkassa. Puheteatterin puolella hän loisti Filipinä Friedrich Schillerin Don Carloksessa, professori Dornina Kaj Munkin Suuressa sulatusahjossa, professori Karstana Ilmari Turjan Tuomari Martassa sekä kuninkaana Hamletissa ja Faidrassa.[1]
Relanderin elokuvaura ei ollut niin merkittävä, mutta hän näytteli silti 53 pienehkössä elokuvaroolissa vuosien 1923–1956 aikana. Hänet tunnetaan esimerkiksi vivahteikkaista arvovaltaisten henkilöiden roolisuorituksista – Suomi-Filmin kuukausipalkkaisen Paavo Jänneksen tapaan Relanderillakin oli tuomareiden ja johtajien sivurooleja. Hänet muistetaan muun muassa konsuli Lumialana elokuvasta Vaihdokas (1927), Viertolana elokuvasta Seitsemän veljestä (1939), vuorineuvoksena Vihreästä kullasta (1939) sekä miespääosa-kaksoisroolista Eero Levän (Leväluoman) ohjaamassa sotilasfarssissa Varuskunnan "pikku" morsian (1943). Hän oli tuttu näky myös monissa Valentin Vaalan ja Teuvo Tulion elokuvissa.[2]
Relander näytteli myös muutamassa suomalais-ruotsalaisessa yhteiselokuvassa. Relanderin viimeiseksi elokuvarooliksi jäi olutkapakan omistaja Teuvo Tulion elokuvassa Olet mennyt minun vereeni (1956).[2]
Relander kuoli tapaturmaisesti 59 vuoden ikäisenä[1].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Uexküll, Sole: Sven Relander kuollut. Helsingin Sanomat, 15.8.1956, s. 10. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Rytkönen, Sisko 17.3.2014. Sven Relander Elonetissä.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sven Relander Elonetissä.
- Sven Relander Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||
