Siirry sisältöön

Vaka vanha poika

Wikiaineistosta
Vaka vanha poika.

Kirjoittanut Paavo Korhonen


Tämä vaka vanha poika
Kävi kirkossa kesällä,
Siell’ oil joukko juopuneita,
Jotka pauhasit pahasti:
”Jo lempo lopetti viinan.”
Tämä vaka vanha poika
Pistihin kirkkopihaan,
Siell’ oil koreita ko’olla,
Kiiltonapit kinkerissä,
Jotka naurot nahkavöillä,
Nyörimyssyillä myhäilit.
Toas tämä vaka vanha poika
Mäni tuosta männikköhön,
Siell’ oil tarha tyttölöitä,
Miniöitä miekkosia,
Ehkäpä emäntiäkin,
Jotka puhuit pummulista,
Silkistä siirtelivät.
Luuli heitä Herrasväeks’,
Voan oil sanat Suomalaiset.
Tämä vaka vanha poika
Istu kuitenkin kivelle,
Pani piippuunsa tupakin,
Poltti piipun pohjilleen.
Sano tyttö toiselleen:
”Vielä sull’ on villaröijy
”Kotokarvasta hamekkin,
”Huivi kanss’ on huonollainen,
”Kosk’ et tok ollut kotona.”
Sano toaskin toinen tyttö:
”Elä huuva hertta kulta,
”Ei ou käynyt kauppiata
”Koko talvena kotona.
”Kävi poika Pohjanmoalta,
”Raahesta rahan anoja,
”Ei se huolinna hameesta,
”(Eikä) antanna isä rahoa.”
Sano toaskin toinen tyttö:
”Katos tuota turniota,
”Antohan minun isäni
”Vaikk’ oil itekkin velassa.”
Sano toaskin toinen tyttö:
”Jospahan nyt käypi teillä
”Miehiä millon hyvään,
”Jonk’ on pitkä poikkipuolin
”Laukku semmonen selässä,
”Käske käyvä meijän kautta.”
Tämä vaka vanha poika
Kuuli toaskin kellon soivan
Pistihin kirkkoon sisälle,
Kuuli siellä toisen kumman,
Sano toinen toiselleen:
”Köyhä kyll’ on tuokin vaimo
”Koska on kuvaton myssy,
”Kovin huono kourahuivi.”
Tämä vaka vanha poika
Veti nuuskua nenänsä;
Pappi astui alttarilla,
Ei hän kuullut enempätä.
Tuli toaskin talven peälle,
Istu kirkon kynnykselle.
Reätäli rapuilla seiso
Visintieraten vikoja.
Tuli tyttö turkki peällä,
Vasta tehty valmihiksi ,
Sen hän seisotti eteensä,
Otti kiini olkapäistä,
Rintapielistä piteli.
Sano samassa tytölle:
”Kuka on tuon turkin tehnyt?
”Ompa tuossa vähän vikoa
”Ei tuot’ ennen peälle panna
”Ennenkun tuot’ entratahan.”
”Niin tuot’ on muutkin sanonna,
”Niinpä sano sisärenni,
”Ettei ennen peälle panna
”Ennenkun tuot’ entratahan.
”Hyvä meijän mestarimme
”Tulisko tuosta kalua,
”Jos ma toisin teijän tykö?”
”Jos panetten vähän liseä,
”Tehtäneen siitten sinelli,
”Tahi kaitanen kapotti.”
Tyttö tuosta siitten kohta
Hyrskäht’ mielelle hyvälle,
Suu se nauruhun vivahti.
Tämä vaka vanha poika
Haukkas’ hammastupakkia,
Ei hän kuullut enempätä.

Poavo Korhonen.


Lähde: Sanan Saattaja Viipurista 7.5.1836.