haaskaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]haaskaaminen (38)
- teonnimi verbistä haaskata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haaskaaminen | haaskaamiset |
| genetiivi | haaskaamisen | haaskaamisten haaskaamisien |
| partitiivi | haaskaamista | haaskaamisia |
| akkusatiivi | haaskaaminen; haaskaamisen |
haaskaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haaskaamisessa | haaskaamisissa |
| elatiivi | haaskaamisesta | haaskaamisista |
| illatiivi | haaskaamiseen | haaskaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haaskaamisella | haaskaamisilla |
| ablatiivi | haaskaamiselta | haaskaamisilta |
| allatiivi | haaskaamiselle | haaskaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haaskaamisena (haaskaamisna) |
haaskaamisina |
| translatiivi | haaskaamiseksi | haaskaamisiksi |
| abessiivi | haaskaamisetta | haaskaamisitta |
| instruktiivi | – | haaskaamisin |
| komitatiivi | – | haaskaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | haaskaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
haaskaamis- | |