Siirry sisältöön

hankaus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

hankaus (39)

  1. hankaaminen
  2. (kuvaannollisesti) kitka ihmissuhteissa
    Halonen aiheutti jatkuvaa hankausta ulkoministeriön kanssa sivuuttaessaan lähettiläsnimityksissä pätevämpiä suosikkiensa uran edistämiseksi. (haastateltava, iltalehti.fi)

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankaus hankaukset
genetiivi hankauksen hankausten
hankauksien
partitiivi hankausta hankauksia
akkusatiivi hankaus;
hankauksen
hankaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi hankauksessa hankauksissa
elatiivi hankauksesta hankauksista
illatiivi hankaukseen hankauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankauksella hankauksilla
ablatiivi hankaukselta hankauksilta
allatiivi hankaukselle hankauksille
muut sijamuodot
essiivi hankauksena hankauksina
translatiivi hankaukseksi hankauksiksi
abessiivi hankauksetta hankauksitta
instruktiivi hankauksin
komitatiivi hankauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hankaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hankaus-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]