hikoilu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhikoi̯lu/
- tavutus: hi‧koi‧lu
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hikoilu | hikoilut |
genetiivi | hikoilun | hikoilujen hikoiluiden hikoiluitten |
partitiivi | hikoilua | hikoiluita hikoiluja |
akkusatiivi | hikoilu; hikoilun |
hikoilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hikoilussa | hikoiluissa |
elatiivi | hikoilusta | hikoiluista |
illatiivi | hikoiluun | hikoiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hikoilulla | hikoiluilla |
ablatiivi | hikoilulta | hikoiluilta |
allatiivi | hikoilulle | hikoiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hikoiluna | hikoiluina |
translatiivi | hikoiluksi | hikoiluiksi |
abessiivi | hikoilutta | hikoiluitta |
instruktiivi | – | hikoiluin |
komitatiivi | – | hikoiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hikoilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]hikoilla (vartalo hikoil(e)-) + -u
Käännökset
[muokkaa]1. se, että hikoilee
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- hikoilu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2