kiljua

kiljua

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kilju

kiljua (52) (taivutus[luo])

1. huutaa kovaa kimeällä äänellä

• IPA: /ˈkiljuɑˣ/
• tavutus: kil‧ju‧a

• kiljuhanhi, kiljukotka
• kiljukaula

• substantiivit: kiljunta
• verbit: momentaaninen kiljahtaa, kiljaista

• kiljua Kielitoimiston sanakirjassa