ominainen

ominainen (38) (komparatiivi ominaisempi, superlatiivi ominaisin) (taivutus[luo])

1. sellainen, joka on luonteenomainen; johonkin luonnostaan kuuluva; tunnusomainen

   autisteille ominainen käytös

• IPA: /ˈomiˌnɑi̯nen/
• tavutus: o‧mi‧nai‧nen

• omalaatuinen

• tunnusomainen, leimallinen, luonteenomainen, tyypillinen

• adverbit: ominaisesti
• substantiivit: ominaisuus

ominaishaju, ominaiskäyrä, ominaislaatu, ominaislämpö, ominaispaino, ominaispiirre, ominaisteho, ominaisvastus, ominaisväri

• ominainen Kielitoimiston sanakirjassa