raitis
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]raitis (41-C) (komparatiivi raittiimpi, superlatiivi raittein) (taivutus[luo])
- alkoholijuomia nauttimaton
- Hän on ollut raitis jo kymmenen vuotta.
- Tilaisuus on raitis.
- raikas; kirpeä, viileä
- Onpas raitis ilma.
- Raitis tuulen henkäys viilentää ilman.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrɑi̯t̪is/
- tavutus: rai‧tis
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: raittiisti
- substantiivit: raittius
- verbit: raitistaa, raitistella, raitistua
Vastakohta
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- raitis Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 831, 873 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.